Salaattia ja käsityölöytöjä

Muuttotyhjennystä tehdessäni löysin ylimmäisestä kaapista valkoisen paperikäärön. Rakastan tällaisia kääröjä, joiden sisällön olen jo unohtanut. Sieltä löytyi jotain suloista.

Neljä paria vauvan tossuja! Muistan muutama vuosi sitten tehneeni tällaiset lahjaksi siskoni ystävälle, joka oli vast’ikää saanut perheenlisäystä, mutta sen olin unohtanut, että tein niitä useamman parin. Nämä laitan myyntiin käsityökauppaan. En tiedä millä ohjeella olen nämä tehnyt ja tekijänoikeudet tulevat vastaan, koska malli ei varmaankaan ole oma. En siis voi tehdä näitä lisää, myyn vain pois nämä neljä paria, jotka löysin käsityökätköistäni.

Karjalaisen käsityön hengessä virkatut isot sohvatyynytkin ovat jo kovaa vauhtia tekeillä. Toisen kuvapuoli on jo melkein valmis. Mitä kurjemmat kelit, sitä mukavampaa on keskittyä käsitöihin ja lukemiseen. Viime aikoina kurjia kelejä onkin riittänyt.

Eilen siirsin ensimmäiset tomaatin taimet isompaan ruukkuun. Munakennokasvatus toimii loistavasti. Juuret olivat jo tunkeneet kennosta läpi, joten siirsin kolme tainta kennoineen päivineen ruukkuun.

Eilen sain myös maistaa ensimmäistä kertaa itse kasvattamaani salaattia, kun levitin tuoreita salaatinlehtiä aamupalaleivälle. Ruukkusysteemiin pitää kuitenkin tehdä muutos, koska en saa maitopurkki-istutuksella tarpeeksi paljon satoa. Pitää löytää isompi istutusalusta.

Kerrostalopuutarha itää

Tänään viimeisetkin istutukset nousivat esiin mullan alta. Kananmunakennoon istutetut amppelitomaatin alut eivät kuvassa näy, mutta kyllä niitä siellä on. Ne ilmestyivät esiin pikkuruisina kalpeina versoina tämän päivän aikana. Sieltä ne pikkuhiljaa ponnistavat kohti keinovaloa. Salaatti kasvaa kuvassa oikealla, pinaatti peltipurkeissa (yksi purkki on taimeton, koska istutin sen vasta tänään), parsakaali taka-alalla ja chian-siemenet vihreänä merenä kuvan vasemmassa laidassa.

Eniten ihmettelen sitä, miten hyvin parsakaali lähti kasvamaan. Se työntyi mullan alta ensimmäisenä. Pelkään kuitenkin, että purkki on liian pieni. Saattaa olla, ettei se tuota satoa.

Menestyksestä villiintyneenä istutin lisää salaattia ja pinaattia. Hyllyjä on yhteensä kolme ja haaveessa olisi täyttää niistä jokainen jollain syötäväksi kelpaavalla. Nuo chiaversot kyllä haisevat niin omituisille, etten tiedä uskallanko syödä niitä. Eivät mitenkään luonnottomilta, kyllä ne varmaan villinäkin tuolta tuoksuvat, mutta minun nenääni tuoksu ei miellytä ollenkaan.

Hyötypuutarha kerrostalossa

Tänään se talvipuutarhaunelma sitten polkaistiin vauhtiin, kun tilaamani siemenet lennähtivät sisään postiluukusta. Tätä hetkeä olen alustanut jo jonkin aikaa. Laitoin simppelin hyllykön keittiön ja olohuoneen välissä olevaan oviaukkoon, jonka käyttötarkoitusta en ole koskaan ymmärtänyt, mutta se on ikkunoiden vuoksi kasvatuspaikaksi oivallinen. Valoa tulee sekä keittiön että olohuoneen ikkunasta, joskaan näin talvisaikaan sieltä ei paista kuin katuvalo. Yksi 10W led kasvivalo on valaissut jo aiemmin koeistuttamiani luomu chian-siemeniä, joiden olisi pitänyt itää parissa viikossa, mutta minulla ne puskivat vihreää jo muutamassa päivässä. Olen myös kerännyt istutusasioita: maito- ja peltipurkkeja, kahvipusseja ja munakennoja. Ajatuksena on, että kokeilen vähän innovatiivisempaa istutusmenetelmää.

Uusiokäytettäviä istutusruukkuja

Aivan alkujaan ajattelin tehdä reikiä maitopurkkien pohjaan, istuttaa siemeniä purkkiin, ja kietaista kahvipussi eristämään vesivalumia. Se ei toiminut, koska pussin vuoksi purkki ei pysynyt kunnolla pystyssä. Siispä tein reikiä kahvipussin pohjaan ja työnsin pussin maitopurkin sisään, jolloin maitopurkki toimii aluslautasena ja pussi istutusastiana. Joko tämä toimii tai sitten ei.

Peltipurkit toimivat myös istutusastioina ja munakennoon laitoin itämään amppelitomaatin siemeniä. Jos ne itävät, leikkaan kennon sopiviin osiin niin, että saan siirrettyä 2-3 taimea suurempaan ruukkuun idätysastioineen päivineen. Munakennonhan pitäisi olla biohajoava.

Munakenno idätysastiana.

Multana käytin Kekkilän kylvömultaa. En ole koskaan yrittänyt mitään tällaista keskellä talvea, joten täytyy vain valita jotain ja toivoa parasta. Mutta nyt pääasiaan eli siemeniin:

Valitsin kasveja, joita meillä syödään paljon. Tomaatit onnistuvat parvekkeella kesäisin, joten otin yhden sellaisen lajikkeen, jonka taimet esikasvatuksen jälkeen siirrän parvekkeelle, mutta koska tomaatti on koko perheen suosikki, valitsin sen lisäksi kaksi erilaista amppelitomaattilajiketta. Jos olisin pessimisti, väittäisin amppelitomaatin kasvattamista kerrostalo-olosuhteissa keskellä talvea – vieläpä Lapin korkeudella – jo ideana typeräksi, mutta yrittänyttä ei laiteta (mitä ikinä tuo sanonta sitten tarkoittaakaan). Tomaatti vaatii paljon kastelua, lämpöä ja valoa, enkä voi asuintiloihin luoda kasvihuoneolosuhteita saati pilata parkettia läträämällä holtittomasti veden kanssa, mutta katsotaanpa nyt miten muijan käy. Laitoin aluksi vain yhtä lajiketta niin, että siemenistä hyvässä lykyssä riittää taimet kahteen amppeliin. Kasteluvetenä käytän suikukäyntien aikana kertyvää ja muun vedenkäytön johdosta viemäriin valuvaa hukkavettä. Sen talteen keräämiseen on pari ideaa, joita lähden lähipäivinä toteuttamaan.

Pinaatti on myös herkkua. Meillä sitä käytetään paitsi keitossa myös salaatin seassa. Eniten pinaatti ihastuttaa ravintoarvojensa vuoksi. Salaatti on toinen päivittäin syötävä terveyspommi, jota menee meillä aivan älytön määrä. Siksi otin kahta erilaista salaattia, joista toinen kasvattaa kerän ja tuottaa satoa pitkin kasvukautta. Sen kasvatan isoissa ruukuissa parvekkeella. Nyt laitoin itämään jäävuorisalaattia.

Minun ja kuopuksen suuri herkku on myös parsakaali, mutta ennen siemenkaupassa shoppailua ei tullut mieleenkään, että voisin kasvattaa sitä itse. Istutin sitä kokeeksi yhteen ruukkuun. Aina kannattaa kokeilla. Olisihan se ihanaa syödä itse kasvatettua parsakaalia!