2020 TAMMIKUUN TUOTE: Ekosego Pakuritee

Pakuriteen pakkaus ihastuttaa.

Tässä tämä parkkiintunut kahvinjuoja kirjoittaa imartelevaa artikkelia pakuriteestä. Myönteinen kokemus pääsi yllättämään itsenikin.

Jos tätä blogia joku säännöllisemmin lukee, muistaa varmaan seikkailuni Citymarketin teehyllyillä. Se oli silloin ennen joulua, kun jouduin häirityksi ja tuupituksi joka suunnalta puskevien ostoskärryjen ja niitä lykkivien kurttunaamaisten kulutusmaanikkojen toimesta. En kuitenkaan luovuttanut yhteen kertaan, vaan marssin ihailemaan teevalikoimaa nyt joulun jälkeen, kun ostokrapulassaan kituvat ihmispolot jättivät minut mielihyvin rauhaan.

Etsin hyllyiltä kotimaista yrttiteetä, mutta laajasta valikoimasta huolimatta sellaista ei silmiini osunut. Sen sijaan löysin kotimaisen Ekosego Oy:n valmistuttaman pakuriteen (onko tämä laskettavissa yrttiteeksi?), jonka raaka-aineena on villinä kasvanut pakurikääpä. Alkuperämaaksi on merkitty Suomi ja Venäjä (en voi laittaa noiden maiden väliin kauttaviivaa niin kuin paketissa on, koska mielleyhtymä kiidättäisi ajatukset Venäjän vallan aikaan), joten tämä löytö sai minut kehräämään. Sitä paitsi pakkaus on ihastuttava. Se kävisi koristeeksikin.

Kuten mainitsin, en ole suurin teen ystävä. Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä tee herättää vain virtsarakon, ja oikeassa siinä olinkin: ensimmäisen kokeilukerran jälkeen ravasin puolitoista tuntia vessassa, vaikka join teetä vain yhden kupillisen. Kaikki muu sanottava on positiivista. Teen maku on vähän puiseva ja juurekas, mutta yllättäen se ei ole sitä pahassa mielessä. Se ei ole karvas tai pistävä, päinvastoin; pakuritee on maultaan pehmeä ja utuinen. Lisäksi se rauhoitti mukavasti – tai ainakin se rauhoitti yläpäätä, rakon se villitsi.

Olen päättänyt vähentää kahvinjuontia korvaamalla iltakahvin kotimaisella teellä. Nyt olen löytänyt teen, josta pidän. Pakkauksessa on 14 teepussia ja hinta Citymarketissa hiukan yli 4 euroa. Ei ollenkaan paha hinta teestä, joka on ainakin pääosin laskettavissa kotimaiseksi.