Salaattia ja käsityölöytöjä

Muuttotyhjennystä tehdessäni löysin ylimmäisestä kaapista valkoisen paperikäärön. Rakastan tällaisia kääröjä, joiden sisällön olen jo unohtanut. Sieltä löytyi jotain suloista.

Neljä paria vauvan tossuja! Muistan muutama vuosi sitten tehneeni tällaiset lahjaksi siskoni ystävälle, joka oli vast’ikää saanut perheenlisäystä, mutta sen olin unohtanut, että tein niitä useamman parin. Nämä laitan myyntiin käsityökauppaan. En tiedä millä ohjeella olen nämä tehnyt ja tekijänoikeudet tulevat vastaan, koska malli ei varmaankaan ole oma. En siis voi tehdä näitä lisää, myyn vain pois nämä neljä paria, jotka löysin käsityökätköistäni.

Karjalaisen käsityön hengessä virkatut isot sohvatyynytkin ovat jo kovaa vauhtia tekeillä. Toisen kuvapuoli on jo melkein valmis. Mitä kurjemmat kelit, sitä mukavampaa on keskittyä käsitöihin ja lukemiseen. Viime aikoina kurjia kelejä onkin riittänyt.

Eilen siirsin ensimmäiset tomaatin taimet isompaan ruukkuun. Munakennokasvatus toimii loistavasti. Juuret olivat jo tunkeneet kennosta läpi, joten siirsin kolme tainta kennoineen päivineen ruukkuun.

Eilen sain myös maistaa ensimmäistä kertaa itse kasvattamaani salaattia, kun levitin tuoreita salaatinlehtiä aamupalaleivälle. Ruukkusysteemiin pitää kuitenkin tehdä muutos, koska en saa maitopurkki-istutuksella tarpeeksi paljon satoa. Pitää löytää isompi istutusalusta.

Kierrätystä ja käsitöitä karjalaisessa hengessä

Olen kierrellyt kirppareilla etsimässä kattovalaisimia tulevaan kotiin ja huomannut, että kirpputorit ovat laadullisesti hypänneet valtavan loikan parempaan suuntaan. Kun olin nuorempi, kierrätys ei ollut vielä IN, siksi kirpputoreilta löytyi mitä typerämpiä kapineita – sellaisia, joita kukaan ei enää nykypäivänä kehtaisi kaupata. Pahimpia olivat johtovikaiset 70-80-luvun sähkölaitteet ja painotuotteet, joita pistettiin myyntiin siinä toivossa, ettei kukaan huomaisi kuinka ”Hyvää Joulua!” on painettu muotoon ”Hyvää Jolua!” tai sitä, että klassikkokirjan viisi keskimmäistä sivua on liimattu yhteen Hubbabubballa.

Kirpputoreille ei myöskään huolita enää likaisia vaatteita. Tämä tekee shoppailusta huomattavasti miellyttävämpää. Joskus 25 vuotta sitten käytetyn tavaran aarreaittaan astuessa saattoi vastaan hyökyä niin vahva ummehtuneen lumpun ja hien löyhkä, ettei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin palata takaisin raittiiseen ulkoilmaan.

Kirppareilla kiertelyn lisäksi olen suunnitellut käsitöitä. Laitoin käsityökaupan odottamaan ja päätin tehdä itselleni isot sohvatyynyt kunnioittaen karjalaista käsityöperinnettä, onhan isäni puolen suku sieltä lähtöisin. Myönnän, etten tiedä noista sukujuuristani juuri mitään ja syy on se, että isäni tavallaan tahrasi Karjalan. Isä ei ollut erityisen mukava mies. Lapsuudesta muistan elävästi isän ennakkoluuloisuuden, huumoriksi naamioidun vihan saksalaisia kohtaan, ’ryssävihan’, rasismin, sovinismin, ja myöhemmin myös homofobian. Isä vihasi – ja kuulema vihaa yhä edelleen – kaikkea ja kaikkia paitsi itseään ja niitä, jotka mielistelevät häntä.

Kiihkonationalistista ajatusmaailmaa tuputettiin meille lapsille pienestä pitäen ja Neuvostoliitolle menetettyä Karjalaa käytettiin vihan syöttöpullona. Vanhemmiten opin ajattelemaan itse ja näin asiat laajemmin. Päätin, että isäni kaltainen en ainakaan tahdo olla. Mutta koska mielikuvissani isä ja Karjala linkittyivät vahvasti yhteen, karjalaiset sukujuurenikin saivat ikävän tahran. Nyt vuosikymmenten jälkeen tahdon pyyhkäistä isän ahdasmielisyyksineen pois tahraamasta mielikuviani ja tehdä jotain Karjala -henkistä. Se ei tarkoita sitä, että kunnioittaisin isääni. Se tarkoittaa sitä, että kunnioitan juuriani.

Käsityökauppa aukeaa haparoiden

Käsityökaupan avaaminen on viivästynyt, mutta koska mitään tiukkaa aikarajaa en ole tälle asettanut, annan itseni keskittyä ensin akuutimpiin asioihin. Tänään tein kuitenkin lähestyvän ystävänpäivän kunniaksi hempeät lapaset. Tuote löytyy Käsityökaupan sivulta 2.

Säännöllisemmin saan tuotteita suunniteltua ja tehtyä vasta kesäloman aikana. Neuleiden kohdalla syksyllä on toiveita myynnistäkin, näin kevättalven kynnyksellä ihmiset haaveilevat enemmän kesämekoista kuin töppösistä.