Voitokkaat tomaatit

Muuttopäivänä oli niin äksy pakkanen, että pelkäsin tomaattieni puolesta, mutta Kuljetus Alafrantti kyyti vihreät silmäteräni uuteen asuntoon kiitettävällä varovaisuudella ja nyt taimet ovatkin selättäneet vilun ja vallanneet keittiön.

Myönnettäköön, että kasvu tuntui hetkeksi pysähtyvän, mutta nyt taimet ovat selvästi palanneet normaaliin. Elpymisestä innostuneena istututin kaikki loputkin siemenet. Nyt odottelen, että kasvavat tarpeeksi isoiksi, jotta voin siirtää ne isompiin ruukkuihin. Luonnonvalon riittävyys on edelleen vähän niin ja näin, siispä käytän kasvivaloa aamun ja illan pimeinä hetkinä sekä pilvisinä päivinä, mikäli tarve vaatii.

Tämän blogin pitämisen olen joutunut jälleen kerran laittamaan odotuslistalle, koska aika on ollut kortilla. Korona passitti lapset kotikouluun, joten työ on lisääntynyt entisestään. Blogia aloittaessa kuvittelin, että nyt on tälle oikea hetki: lapset ovat jo niin isoja, eikä nykyinen työ vie yhtä paljon aikaa ja energiaa kuin edellinen. Mutta näköjään tämä olikin bloggaamiseen huonoin mahdollinen hetki. Koko ajan tulee arkeen jotain ylimääräistä, johon en ole varautunut ollenkaan.

Korona ei ole tehnyt minusta vessapaperihamstraajaa. Tällaiset epidemiat eivät järisytä mielenrauhaani millään tavalla. Luonnolla on oma tapansa hoitaa satoaan. Joskus se voi tuntua julmalta, mutta sellaistahan elämä toisinaan on. Pidän omalta osaltani huolen, etten sairastu saati tartuta sairautta muihin, mutta jos tartunta tulee, se tulee. Sitten joko kestän sen tai kuolen pois täältä häsläämästä. Ei minun elämäni niin merkittävä ole, että sen eteen kannattaisi hysteeriseksi ruveta.

Toivon kaikille terveyttä ja positiivista mieltä! Pitäkää toisitanne huolta.

Kerrostalopuutarha itää

Tänään viimeisetkin istutukset nousivat esiin mullan alta. Kananmunakennoon istutetut amppelitomaatin alut eivät kuvassa näy, mutta kyllä niitä siellä on. Ne ilmestyivät esiin pikkuruisina kalpeina versoina tämän päivän aikana. Sieltä ne pikkuhiljaa ponnistavat kohti keinovaloa. Salaatti kasvaa kuvassa oikealla, pinaatti peltipurkeissa (yksi purkki on taimeton, koska istutin sen vasta tänään), parsakaali taka-alalla ja chian-siemenet vihreänä merenä kuvan vasemmassa laidassa.

Eniten ihmettelen sitä, miten hyvin parsakaali lähti kasvamaan. Se työntyi mullan alta ensimmäisenä. Pelkään kuitenkin, että purkki on liian pieni. Saattaa olla, ettei se tuota satoa.

Menestyksestä villiintyneenä istutin lisää salaattia ja pinaattia. Hyllyjä on yhteensä kolme ja haaveessa olisi täyttää niistä jokainen jollain syötäväksi kelpaavalla. Nuo chiaversot kyllä haisevat niin omituisille, etten tiedä uskallanko syödä niitä. Eivät mitenkään luonnottomilta, kyllä ne varmaan villinäkin tuolta tuoksuvat, mutta minun nenääni tuoksu ei miellytä ollenkaan.

Hyötypuutarha kerrostalossa

Tänään se talvipuutarhaunelma sitten polkaistiin vauhtiin, kun tilaamani siemenet lennähtivät sisään postiluukusta. Tätä hetkeä olen alustanut jo jonkin aikaa. Laitoin simppelin hyllykön keittiön ja olohuoneen välissä olevaan oviaukkoon, jonka käyttötarkoitusta en ole koskaan ymmärtänyt, mutta se on ikkunoiden vuoksi kasvatuspaikaksi oivallinen. Valoa tulee sekä keittiön että olohuoneen ikkunasta, joskaan näin talvisaikaan sieltä ei paista kuin katuvalo. Yksi 10W led kasvivalo on valaissut jo aiemmin koeistuttamiani luomu chian-siemeniä, joiden olisi pitänyt itää parissa viikossa, mutta minulla ne puskivat vihreää jo muutamassa päivässä. Olen myös kerännyt istutusasioita: maito- ja peltipurkkeja, kahvipusseja ja munakennoja. Ajatuksena on, että kokeilen vähän innovatiivisempaa istutusmenetelmää.

Uusiokäytettäviä istutusruukkuja

Aivan alkujaan ajattelin tehdä reikiä maitopurkkien pohjaan, istuttaa siemeniä purkkiin, ja kietaista kahvipussi eristämään vesivalumia. Se ei toiminut, koska pussin vuoksi purkki ei pysynyt kunnolla pystyssä. Siispä tein reikiä kahvipussin pohjaan ja työnsin pussin maitopurkin sisään, jolloin maitopurkki toimii aluslautasena ja pussi istutusastiana. Joko tämä toimii tai sitten ei.

Peltipurkit toimivat myös istutusastioina ja munakennoon laitoin itämään amppelitomaatin siemeniä. Jos ne itävät, leikkaan kennon sopiviin osiin niin, että saan siirrettyä 2-3 taimea suurempaan ruukkuun idätysastioineen päivineen. Munakennonhan pitäisi olla biohajoava.

Munakenno idätysastiana.

Multana käytin Kekkilän kylvömultaa. En ole koskaan yrittänyt mitään tällaista keskellä talvea, joten täytyy vain valita jotain ja toivoa parasta. Mutta nyt pääasiaan eli siemeniin:

Valitsin kasveja, joita meillä syödään paljon. Tomaatit onnistuvat parvekkeella kesäisin, joten otin yhden sellaisen lajikkeen, jonka taimet esikasvatuksen jälkeen siirrän parvekkeelle, mutta koska tomaatti on koko perheen suosikki, valitsin sen lisäksi kaksi erilaista amppelitomaattilajiketta. Jos olisin pessimisti, väittäisin amppelitomaatin kasvattamista kerrostalo-olosuhteissa keskellä talvea – vieläpä Lapin korkeudella – jo ideana typeräksi, mutta yrittänyttä ei laiteta (mitä ikinä tuo sanonta sitten tarkoittaakaan). Tomaatti vaatii paljon kastelua, lämpöä ja valoa, enkä voi asuintiloihin luoda kasvihuoneolosuhteita saati pilata parkettia läträämällä holtittomasti veden kanssa, mutta katsotaanpa nyt miten muijan käy. Laitoin aluksi vain yhtä lajiketta niin, että siemenistä hyvässä lykyssä riittää taimet kahteen amppeliin. Kasteluvetenä käytän suikukäyntien aikana kertyvää ja muun vedenkäytön johdosta viemäriin valuvaa hukkavettä. Sen talteen keräämiseen on pari ideaa, joita lähden lähipäivinä toteuttamaan.

Pinaatti on myös herkkua. Meillä sitä käytetään paitsi keitossa myös salaatin seassa. Eniten pinaatti ihastuttaa ravintoarvojensa vuoksi. Salaatti on toinen päivittäin syötävä terveyspommi, jota menee meillä aivan älytön määrä. Siksi otin kahta erilaista salaattia, joista toinen kasvattaa kerän ja tuottaa satoa pitkin kasvukautta. Sen kasvatan isoissa ruukuissa parvekkeella. Nyt laitoin itämään jäävuorisalaattia.

Minun ja kuopuksen suuri herkku on myös parsakaali, mutta ennen siemenkaupassa shoppailua ei tullut mieleenkään, että voisin kasvattaa sitä itse. Istutin sitä kokeeksi yhteen ruukkuun. Aina kannattaa kokeilla. Olisihan se ihanaa syödä itse kasvatettua parsakaalia!