Tyynyliina kangassuikaleesta

Ompeleminen ei kuulu mielipuuhiini, mutta siinäkin olen välillä onnistunut. Esimerkiksi silloin, kun hetken mielijohteesta ostin kangaskaupasta kissakuvioista kangasta ja muistin vasta kotona, etten edes pidä ompelusta saati osaa tehdä ompelukoneella verhojen lyhennystä kummempia töitä. Söpöä kissakangasta en kuitenkaan tohtinut heittää hukkaan, siispä päätin tehdä siitä pari tyynyliinaa, jotka muuten ovat kestäneet käytössä jo vuosikaudet. Koska en pidä ompelusta, yritin päästä siitä mahdollisimman vähällä työllä ja tulin laiskuuttani keksineeksi helpon tavan täydentää liinavaatevarastoa.

Vähän aikaa sitten sain ystäväni kautta pinkan verhoja. Valikoin sieltä ne, jotka saatoin kuvitella omaan kotiin tai ajattelin keksiväni niille jotain uusiokäyttöä. Mukaan tarttui mm. melko irvokkaat eläinkuosia jäljittelevät verhot, koska ne sattuivat olemaan tyynyliinaan sopivaa kangasta. Kaivoin ompelukoneen esiin ja ajattelin kirjata ylös ompeluohjeet niille, jotka siellä jossain pyörittelevät nurkissaan tarpeettomia kangaskappaleita harmitellen, ettei niille ole mitään käyttöä.

Vaihe 1:

Etsi käsiisi vanha tyynyliina, jota voit käyttää mallina. Levitä kangas pöytätasolle ja taita se kahtia niin, että päälle jäävä taitos on yhtä korkea kuin pystyasentoon aseteltu tyynyliina (suupuoli ylöspäin) ja leikkaa kangas niin, että alle jäävä taitos on noin 23cm pidempi kuin yläpuoli, ja sivuille jää noin 4cm saumavaraa.

Vaihe 2:

Taita suikaleen ylä ja alapäät, sekä sivut, ja ompele ne. Minun ei tarvinnut ommella muuta kuin toinen pitkä sivu ja tämä kuvassa näkyvä yläpää, koska kangas oli mitä ilmeisemmin toimittanut aktiivivuosinaan paneeliverhon virkaa ja muut saumat olivat ehjät. Päättele langat.

Vaihe 3:

Aseta kangas pöydälle oikea puoli ylöspäin ja taita tyynyliinan kokoiseksi. Taita sitten molemmat sivut saumavaran leveydeltä nurjalle puolelle ja kiinnitä samalla molemmat puolet kiinni toisiinsa niin, että kankaasta muodostuu nurinpäin oleva pussi. Ylös jää ylimääräistä kangasta.

Vaihe 4:

Taita ylimääräinen kangas työn alapuolelle niin, että pussi pysyy pussina ja suuaukko avoinna, taita saumavara ja kiinnitä samoilla neuloilla kiinni pussiin kuin millä kiinnitit sivusaumat vaiheessa 3. Tästä ylimääräisestä kankaasta tulee läppä, joka vedetään liinan sisään työnnetyn tyynyn yli, ettei se pääse liukumaan ulos. Ompele sivut kiinni ja käännä työ oikeinpäin. Päättele langat.

Tässä vaiheessa sinulla pitäisi olla käsissäsi valmis tyynyliina. Jos ei ole, olen todennäköisesti unohtanut jonkin tärkeän työvaiheen tai selittänyt sen niin huonosti, että sinulla onkin käsissäsi tyynyliinan sijasta herneetön hernepussi tai murhe pilatusta kangaspalasta. Pahoittelen.

Itse en käyttänyt tämän teossa mittanauhaa ollenkaan. Susirumahan se on, kiitos omituisen kuosin, mutta se onkin tarkoitettu pään alle eikä eteen. Käytössä ajaa asiansa.

Salaattia ja käsityölöytöjä

Muuttotyhjennystä tehdessäni löysin ylimmäisestä kaapista valkoisen paperikäärön. Rakastan tällaisia kääröjä, joiden sisällön olen jo unohtanut. Sieltä löytyi jotain suloista.

Neljä paria vauvan tossuja! Muistan muutama vuosi sitten tehneeni tällaiset lahjaksi siskoni ystävälle, joka oli vast’ikää saanut perheenlisäystä, mutta sen olin unohtanut, että tein niitä useamman parin. Nämä laitan myyntiin käsityökauppaan. En tiedä millä ohjeella olen nämä tehnyt ja tekijänoikeudet tulevat vastaan, koska malli ei varmaankaan ole oma. En siis voi tehdä näitä lisää, myyn vain pois nämä neljä paria, jotka löysin käsityökätköistäni.

Karjalaisen käsityön hengessä virkatut isot sohvatyynytkin ovat jo kovaa vauhtia tekeillä. Toisen kuvapuoli on jo melkein valmis. Mitä kurjemmat kelit, sitä mukavampaa on keskittyä käsitöihin ja lukemiseen. Viime aikoina kurjia kelejä onkin riittänyt.

Eilen siirsin ensimmäiset tomaatin taimet isompaan ruukkuun. Munakennokasvatus toimii loistavasti. Juuret olivat jo tunkeneet kennosta läpi, joten siirsin kolme tainta kennoineen päivineen ruukkuun.

Eilen sain myös maistaa ensimmäistä kertaa itse kasvattamaani salaattia, kun levitin tuoreita salaatinlehtiä aamupalaleivälle. Ruukkusysteemiin pitää kuitenkin tehdä muutos, koska en saa maitopurkki-istutuksella tarpeeksi paljon satoa. Pitää löytää isompi istutusalusta.

Kierrätystä ja käsitöitä karjalaisessa hengessä

Olen kierrellyt kirppareilla etsimässä kattovalaisimia tulevaan kotiin ja huomannut, että kirpputorit ovat laadullisesti hypänneet valtavan loikan parempaan suuntaan. Kun olin nuorempi, kierrätys ei ollut vielä IN, siksi kirpputoreilta löytyi mitä typerämpiä kapineita – sellaisia, joita kukaan ei enää nykypäivänä kehtaisi kaupata. Pahimpia olivat johtovikaiset 70-80-luvun sähkölaitteet ja painotuotteet, joita pistettiin myyntiin siinä toivossa, ettei kukaan huomaisi kuinka ”Hyvää Joulua!” on painettu muotoon ”Hyvää Jolua!” tai sitä, että klassikkokirjan viisi keskimmäistä sivua on liimattu yhteen Hubbabubballa.

Kirpputoreille ei myöskään huolita enää likaisia vaatteita. Tämä tekee shoppailusta huomattavasti miellyttävämpää. Joskus 25 vuotta sitten käytetyn tavaran aarreaittaan astuessa saattoi vastaan hyökyä niin vahva ummehtuneen lumpun ja hien löyhkä, ettei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin palata takaisin raittiiseen ulkoilmaan.

Kirppareilla kiertelyn lisäksi olen suunnitellut käsitöitä. Laitoin käsityökaupan odottamaan ja päätin tehdä itselleni isot sohvatyynyt kunnioittaen karjalaista käsityöperinnettä, onhan isäni puolen suku sieltä lähtöisin. Myönnän, etten tiedä noista sukujuuristani juuri mitään ja syy on se, että isäni tavallaan tahrasi Karjalan. Isä ei ollut erityisen mukava mies. Lapsuudesta muistan elävästi isän ennakkoluuloisuuden, huumoriksi naamioidun vihan saksalaisia kohtaan, ’ryssävihan’, rasismin, sovinismin, ja myöhemmin myös homofobian. Isä vihasi – ja kuulema vihaa yhä edelleen – kaikkea ja kaikkia paitsi itseään ja niitä, jotka mielistelevät häntä.

Kiihkonationalistista ajatusmaailmaa tuputettiin meille lapsille pienestä pitäen ja Neuvostoliitolle menetettyä Karjalaa käytettiin vihan syöttöpullona. Vanhemmiten opin ajattelemaan itse ja näin asiat laajemmin. Päätin, että isäni kaltainen en ainakaan tahdo olla. Mutta koska mielikuvissani isä ja Karjala linkittyivät vahvasti yhteen, karjalaiset sukujuurenikin saivat ikävän tahran. Nyt vuosikymmenten jälkeen tahdon pyyhkäistä isän ahdasmielisyyksineen pois tahraamasta mielikuviani ja tehdä jotain Karjala -henkistä. Se ei tarkoita sitä, että kunnioittaisin isääni. Se tarkoittaa sitä, että kunnioitan juuriani.