Tyynyliina kangassuikaleesta

Ompeleminen ei kuulu mielipuuhiini, mutta siinäkin olen välillä onnistunut. Esimerkiksi silloin, kun hetken mielijohteesta ostin kangaskaupasta kissakuvioista kangasta ja muistin vasta kotona, etten edes pidä ompelusta saati osaa tehdä ompelukoneella verhojen lyhennystä kummempia töitä. Söpöä kissakangasta en kuitenkaan tohtinut heittää hukkaan, siispä päätin tehdä siitä pari tyynyliinaa, jotka muuten ovat kestäneet käytössä jo vuosikaudet. Koska en pidä ompelusta, yritin päästä siitä mahdollisimman vähällä työllä ja tulin laiskuuttani keksineeksi helpon tavan täydentää liinavaatevarastoa.

Vähän aikaa sitten sain ystäväni kautta pinkan verhoja. Valikoin sieltä ne, jotka saatoin kuvitella omaan kotiin tai ajattelin keksiväni niille jotain uusiokäyttöä. Mukaan tarttui mm. melko irvokkaat eläinkuosia jäljittelevät verhot, koska ne sattuivat olemaan tyynyliinaan sopivaa kangasta. Kaivoin ompelukoneen esiin ja ajattelin kirjata ylös ompeluohjeet niille, jotka siellä jossain pyörittelevät nurkissaan tarpeettomia kangaskappaleita harmitellen, ettei niille ole mitään käyttöä.

Vaihe 1:

Etsi käsiisi vanha tyynyliina, jota voit käyttää mallina. Levitä kangas pöytätasolle ja taita se kahtia niin, että päälle jäävä taitos on yhtä korkea kuin pystyasentoon aseteltu tyynyliina (suupuoli ylöspäin) ja leikkaa kangas niin, että alle jäävä taitos on noin 23cm pidempi kuin yläpuoli, ja sivuille jää noin 4cm saumavaraa.

Vaihe 2:

Taita suikaleen ylä ja alapäät, sekä sivut, ja ompele ne. Minun ei tarvinnut ommella muuta kuin toinen pitkä sivu ja tämä kuvassa näkyvä yläpää, koska kangas oli mitä ilmeisemmin toimittanut aktiivivuosinaan paneeliverhon virkaa ja muut saumat olivat ehjät. Päättele langat.

Vaihe 3:

Aseta kangas pöydälle oikea puoli ylöspäin ja taita tyynyliinan kokoiseksi. Taita sitten molemmat sivut saumavaran leveydeltä nurjalle puolelle ja kiinnitä samalla molemmat puolet kiinni toisiinsa niin, että kankaasta muodostuu nurinpäin oleva pussi. Ylös jää ylimääräistä kangasta.

Vaihe 4:

Taita ylimääräinen kangas työn alapuolelle niin, että pussi pysyy pussina ja suuaukko avoinna, taita saumavara ja kiinnitä samoilla neuloilla kiinni pussiin kuin millä kiinnitit sivusaumat vaiheessa 3. Tästä ylimääräisestä kankaasta tulee läppä, joka vedetään liinan sisään työnnetyn tyynyn yli, ettei se pääse liukumaan ulos. Ompele sivut kiinni ja käännä työ oikeinpäin. Päättele langat.

Tässä vaiheessa sinulla pitäisi olla käsissäsi valmis tyynyliina. Jos ei ole, olen todennäköisesti unohtanut jonkin tärkeän työvaiheen tai selittänyt sen niin huonosti, että sinulla onkin käsissäsi tyynyliinan sijasta herneetön hernepussi tai murhe pilatusta kangaspalasta. Pahoittelen.

Itse en käyttänyt tämän teossa mittanauhaa ollenkaan. Susirumahan se on, kiitos omituisen kuosin, mutta se onkin tarkoitettu pään alle eikä eteen. Käytössä ajaa asiansa.

Salaattia ja käsityölöytöjä

Muuttotyhjennystä tehdessäni löysin ylimmäisestä kaapista valkoisen paperikäärön. Rakastan tällaisia kääröjä, joiden sisällön olen jo unohtanut. Sieltä löytyi jotain suloista.

Neljä paria vauvan tossuja! Muistan muutama vuosi sitten tehneeni tällaiset lahjaksi siskoni ystävälle, joka oli vast’ikää saanut perheenlisäystä, mutta sen olin unohtanut, että tein niitä useamman parin. Nämä laitan myyntiin käsityökauppaan. En tiedä millä ohjeella olen nämä tehnyt ja tekijänoikeudet tulevat vastaan, koska malli ei varmaankaan ole oma. En siis voi tehdä näitä lisää, myyn vain pois nämä neljä paria, jotka löysin käsityökätköistäni.

Karjalaisen käsityön hengessä virkatut isot sohvatyynytkin ovat jo kovaa vauhtia tekeillä. Toisen kuvapuoli on jo melkein valmis. Mitä kurjemmat kelit, sitä mukavampaa on keskittyä käsitöihin ja lukemiseen. Viime aikoina kurjia kelejä onkin riittänyt.

Eilen siirsin ensimmäiset tomaatin taimet isompaan ruukkuun. Munakennokasvatus toimii loistavasti. Juuret olivat jo tunkeneet kennosta läpi, joten siirsin kolme tainta kennoineen päivineen ruukkuun.

Eilen sain myös maistaa ensimmäistä kertaa itse kasvattamaani salaattia, kun levitin tuoreita salaatinlehtiä aamupalaleivälle. Ruukkusysteemiin pitää kuitenkin tehdä muutos, koska en saa maitopurkki-istutuksella tarpeeksi paljon satoa. Pitää löytää isompi istutusalusta.

Kierrätystä ja käsitöitä karjalaisessa hengessä

Olen kierrellyt kirppareilla etsimässä kattovalaisimia tulevaan kotiin ja huomannut, että kirpputorit ovat laadullisesti hypänneet valtavan loikan parempaan suuntaan. Kun olin nuorempi, kierrätys ei ollut vielä IN, siksi kirpputoreilta löytyi mitä typerämpiä kapineita – sellaisia, joita kukaan ei enää nykypäivänä kehtaisi kaupata. Pahimpia olivat johtovikaiset 70-80-luvun sähkölaitteet ja painotuotteet, joita pistettiin myyntiin siinä toivossa, ettei kukaan huomaisi kuinka ”Hyvää Joulua!” on painettu muotoon ”Hyvää Jolua!” tai sitä, että klassikkokirjan viisi keskimmäistä sivua on liimattu yhteen Hubbabubballa.

Kirpputoreille ei myöskään huolita enää likaisia vaatteita. Tämä tekee shoppailusta huomattavasti miellyttävämpää. Joskus 25 vuotta sitten käytetyn tavaran aarreaittaan astuessa saattoi vastaan hyökyä niin vahva ummehtuneen lumpun ja hien löyhkä, ettei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin palata takaisin raittiiseen ulkoilmaan.

Kirppareilla kiertelyn lisäksi olen suunnitellut käsitöitä. Laitoin käsityökaupan odottamaan ja päätin tehdä itselleni isot sohvatyynyt kunnioittaen karjalaista käsityöperinnettä, onhan isäni puolen suku sieltä lähtöisin. Myönnän, etten tiedä noista sukujuuristani juuri mitään ja syy on se, että isäni tavallaan tahrasi Karjalan. Isä ei ollut erityisen mukava mies. Lapsuudesta muistan elävästi isän ennakkoluuloisuuden, huumoriksi naamioidun vihan saksalaisia kohtaan, ’ryssävihan’, rasismin, sovinismin, ja myöhemmin myös homofobian. Isä vihasi – ja kuulema vihaa yhä edelleen – kaikkea ja kaikkia paitsi itseään ja niitä, jotka mielistelevät häntä.

Kiihkonationalistista ajatusmaailmaa tuputettiin meille lapsille pienestä pitäen ja Neuvostoliitolle menetettyä Karjalaa käytettiin vihan syöttöpullona. Vanhemmiten opin ajattelemaan itse ja näin asiat laajemmin. Päätin, että isäni kaltainen en ainakaan tahdo olla. Mutta koska mielikuvissani isä ja Karjala linkittyivät vahvasti yhteen, karjalaiset sukujuurenikin saivat ikävän tahran. Nyt vuosikymmenten jälkeen tahdon pyyhkäistä isän ahdasmielisyyksineen pois tahraamasta mielikuviani ja tehdä jotain Karjala -henkistä. Se ei tarkoita sitä, että kunnioittaisin isääni. Se tarkoittaa sitä, että kunnioitan juuriani.

Käsityökauppa aukeaa haparoiden

Käsityökaupan avaaminen on viivästynyt, mutta koska mitään tiukkaa aikarajaa en ole tälle asettanut, annan itseni keskittyä ensin akuutimpiin asioihin. Tänään tein kuitenkin lähestyvän ystävänpäivän kunniaksi hempeät lapaset. Tuote löytyy Käsityökaupan sivulta 2.

Säännöllisemmin saan tuotteita suunniteltua ja tehtyä vasta kesäloman aikana. Neuleiden kohdalla syksyllä on toiveita myynnistäkin, näin kevättalven kynnyksellä ihmiset haaveilevat enemmän kesämekoista kuin töppösistä.

Mummo ja peräkammarinpoika

Blogin ylläpidossa on ollut taukoa, koska olen keskittynyt arjen pyörittämiseen ja käsitöihin. Joulun aikana tilaamani nimikointilaput eivät ole vielä tulleet, mutta ensimmäisiä mallineuleita olen valmistanut arkisen aherruksen ohessa. Olisi varmasti mukavaa blogata ammatikseen, mutta siihen taitaa olla varaa vain niillä, joilla on joku ulkopuolinen rahoittaja tai 24h/vrk vapaata aikaa etsiä sellaista. Pitäisi myös osata keskittyä ja olla hiukan spesifistisempi kiinnostuksen kohteiden suhteen. Minulla tahtovat kädet tehdä yhtä ja mieli juosta muualla.

Tässä töihin lähtöä odotellessa pohdin mahdollisuutta, etteivät nuo lapset koskaan lennä pesästä ja vielä mummonakin paahdan aamupalaleipiä nelikymppisille peräkammarinpojille. Mutta nyt on liian aikaista murehtia sitä. Vuosi on vaihtunut. Eletään ainakin tämä ennen mummoutumista.

Joulun jälkeen

Eiköhän tämä joulu ole tältä vuodelta juhlittu ja porkkanalaatikkoa vatsat pullollaan jatkamme kohti vuodenvaihdetta. Viime päivät olen puuhastellut käsitöiden parissa, koska vuoden alkupuoliskolla olisi tarkoitus avata käsityökauppa, joka ainakin alustavan suunnitelman mukaan toimisi pääosin Facebookin kautta. Myynti jää todella pieneksi, koska aikaa käsitöiden tekemiseen ei kauheasti ole, mutta ehkä tulevaisuudessa jatkan ideaa ja otan myyntiin muidenkin tekemiä töitä. Tai sitten lopetan myyntitouhut kokeiluun. Nähtäväksi jää.

Toivottavasti kaikilla oli rauhallinen ja rentouttava joulu. Lapset saivat elää perhejuhlaa ilman viinalla läträäviä vanhempia ja jokaiselle yllätyksiä kaipaavalle liikeni edes yksi iloinen yllätys ja halauksenkipeälle edes yksi lämmin halaus. Omalta osaltani voin yhteenvetona sanoa, että meidän teinillä oli aattona vain yksi neljän tunnin angstikohtaus, mutta muutoin saimme viettää rauhallisen joulun. Kaikki sujui siis ihan hyvin.

Tervetuloa arki!

Joululahjavinkki 6/10: itse tehty nukenvaatesetti

Jos olet hankkimassa lahjaa lapselle, jonka tiedät keräävän esim. Barbie-nukkeja, itse tehty nukenvaatesetti on ihana pehmeä paketti sellaiselle, jolla on jo nukkeja riesaksi asti. Vaatteiden suunnittelua varten voit vaikka lainata tuttavalta nukkea sovitusmalliksi, koska kokoa on muuten hankala lähteä arvioimaan. Parasta tässä lahjassa on se, että voit hyödyntää lankakorin pohjalle jääneitä langanloppuja, eikä uusia lankoja tarvitse välttämättä edes ostaa. Minä tein kuvan esimerkkimekon langanjämistä.

Joululahjavinkki 2/10: virkatut hedelmäpussit

Jokainen käsitöiden alkeet hallitseva osaa virkata hedelmäpussin. Kun pussin täyttää vaikka joulunpunaisilla omenoilla, tulee siitä ihana ja herkullinen lahja. Kevyttä pussia voi säilyttää kauppakassissa ja käyttää hedelmäosaston pienten muovipussien sijaan. Hedelmien hintalappu liimataan sulkijanaruun, josta se on helppo kotona irrottaa. Likaantuneen pussin voi pestä ja ottaa taas uudelleen käyttöön. Sopii pikkulahjaksi ekotietoiselle!

Virkattu purkinpäällinen

Purkki on puettava tyköistuvaan pukuun, lökäpöksyt valuvat makkaralle

Tämän purkinpäällisen voi virkata oikeastaan mistä tahansa langasta, mutta itse käytin Novita Nallen joulunpunaista ja paksuudeltaan koukulle nro 3.0 sopivaa virkkauslankaa (valkoinen).

  • virkkaa 4kjs ja yhdistä renkaaksi
  • 10ks ketjusilmukkarenkaaseen + piilosilmukka kerroksen 1. ks:aan
  • 1kjs, 2ks jokaiseen ed. kerroksen silmukkaan, sulje kerros piilosilmukalla
  • 1kjs, 1ks ed. kerroksen ensimmäiseen silmukkaan, 2ks toiseen, 1ks kolmanteen jne., sulje piilosilmukalla
  • 1kjs, *1ks, 1ks, 2ks kolmanteen silmukkaan* toista kerros loppuun, sulje piilosilmukalla
  • 1kjs, *1ks, 1ks, 1ks, 2ks neljänteen silmukkaan* toista kerros loppuun, sulje piilosilmukalla
  • samalla tavalla kuin edellinen kerros

Jos purkki on iso, jatka lisäysten tekemistä niin, että venytät lisäysten väliä joka kerros yhdellä silmukalla, kunnes ympyrä on tismalleen purkin pohjan kokoinen. Aseta työ välillä pöydälle. Jos näyttää siltä, että ympyrän reunat alkavat nousta kiharalle, virkkaa yksi kerros ilman lisäyksiä.

  • *3kjs, jätä 2 silmukkaa väliin, 1ks* jatka, kunnes jäljellä 4 silmukkaa, tee 1ks+1 pylväs ed. kerroksen viimeiseen ks:aan
  • *1kjs+1p+3kjs+1p+1kjs esimmäiseen kjs-ketjuun, 1ks toiseen kjs-ketjuun, 1kjs+1p+3kjs+1p+1kjs neljänteen kjs-ketjuun, 1ks seuraavaan kjs-ketjuun* jatka, kunnes jäljellä yksi kjs-ketju. Tee viimeiseen ketjuun 1kjs+1p+3kjs+1p+1kjs, sulje kerros 1 piilosilmukalla ed.kerroksen lopetuspylvääseen.

Tässä vaiheessa työn pitäisi olla kuppimainen (reunat nousseet ylös).

  • *5kjs+1ks ensimmäiseen kjs-kaareen, 5kjs+1ks seuraavaan kjs-kaareen* jatka kerros loppuun. Viimeisen ks:n jälkeen tee 2kjs+1p kerroksen ensimmäiseen kjs-kaareen
  • seuraavat kerrokset samoin kuten edellä, lopeta jokainen kerros tekemällä 2kjs+1p edellisen kerroksen lopetuspylvääseen.
  • Kun työ yltää noin 1cm:n päähän purkin suulta (=korkin kierteistä), virkkaa 3kjs+2p+2kjs, *3p+2kjs* toista kerroksen loppuun ja sulje kerros piilosilmukalla
  • virkkaa 5kjs, 4p ensimmäiseen kjs-kaareen, 2kjs, 4p seuraavaan kjs-kaareen, 2kjs. Jatka samalla tavalla kerros loppuun. Viimeiseen kjs-kaareen 3p ja piilosilmukka aloitusketjun 3. kjs:n
  • tässä vaiheessa voi vaihtaa langan jos tahtoo päällisestä kaksivärisen

Virkkaa viimeinen kerros:

  • 3kjs+4p ensimmäiseen kjs-kaareen, 3ks pylväsrykelmään, *5p kjs-kaareen, 3ks pylväsrykelmään*, jatka kerroksen loppuun, sulje piilosilmukalla aloitusketjun 3. ketjusilmukkaan.

Pujota nyöri purkin suun ympärille.

Ommeltu joulukalenteri kuusen oksille

Joka vuosi sama ärtymyksen aihe: joulukalenterit. Jos yhdelle esiteinille ja yhdelle teinille ei osta kalentereita, se herättää sisällä uinuvan pikkupojan ja kitinä on valmis, mutta mikä tahansa kalenteri ei kelpaa ja ne jotka kelpaavat, maksavat laatuunsa nähden raivostuttavan paljon. Sitten sitä krääsää saa keräillä lattioilta pitkälle seuraavan vuoden puolelle mikäli tekee sen virheen, että ostaa tavarakalenterin. Kyllä vain, ne ihanat tavarakalenterit ovat osoittautuneet vielä kauheammaksi riesaksi kuin epämääräisellä suklaajäljitelmällä täytetyt mönjäkalenterit, joissa tekee pahaa lähinnä vain niiden ällöttävä sisältö ja muovista ja revitystä kartongista syntynyt roska.

Viikonloppuna etsin mystisesti kadonneita jouluvaloja ja löysin säilytyslaatikosta lasten Marvel-supersankarileikkien jäljiltä pölyttymään jätetyn Lokin viitan. Nykyään ovat jo niin isoja, että kiiltäväpintainen vihreä kangas oli jäänyt turhaksi. Spontaanin inspiraation vallassa heitin syrjään kaiken muun – ja sitä muuta oli paljon – ja päätin kuluttaa kaiken liikenevän vapaa-aikani leikkelemällä ja ompelemalla. Tämä on aikamoinen saavutus naiselta, joka inhoaa ompelemista.

Lopputulos oli joulukuusen oksille ripustettava joulukalenteri.

Joulukuusi tuli koristeltua väliaikaisesti vain tämän havainnollistavan kuvan vuoksi.

Tein 23 pientä pussia ja yhden isomman pussin (jouluaatto) leikkaamalla kankaasta suikaleita, jotka olivat molemmista päistä hiukan kapeampia kuin keskeltä. Ompelin ensin päät kankaan oikealta puolelta, taitoin ne sitten vastakkain (pussin muotoon), ja ompelin sisäsaumat nurjalta puolelta. Tein pussin lopullisen muodon ompelukoneella, koska en käyttänyt leikatessa mittanauhaa vaan vetäisin kankaan suikaleiksi ihan mututuntumalla.

Inhoan ompelemista, koska nuppineulan pisto saa vereni kiehumaan ja irtonaisten langanpätkien määrä sappeni kuplimaan. Koskaan ei tule niin nättiä kuin mielessään kuvittelee ja ompelukoneella on aina omat oikkunsa. Saksetkin ovat liian tylsät ja yleensä kyllästyn touhuun niin nopeasti, että maltti loppuu ja paahdan Singerillä kuin Kimi Räikkönen välittämättä alle jäävistä mekaanikoista ja kikkarasta, jota sauma sen jälkeen muistuttaa.

Lopuksi kieritin pussin suulle punavalkoisen narun ja kiinnitin sen muutamalla pistolla pussin takaosaan (keskelle). Kuusessa saavat roikkua puisilla pyykkipojilla. Onpa edes vähän puuta muovikuusessa.

Jos suinkin muistan, käyn myöhemmin lisäämässä tähän samaan blogitekstiin listan yllätyksistä, joita pusseihin piilotan. Itse olen tyytyväinen. Kangas pääsi uusiokäyttöön ja tulee jatkamaan elämäänsä ompelulangan säilytypusseina vielä senkin jälkeen, kun lapset ovat omasta mielestään liian isoja avaamaan joulukalenteria, ja lapset saavat kalenterin, joka tulee sisältämään oikeasti mieluisia yllätyksiä.