Blogin tulevaisuus

Päivitän tänne pitkästä aikaa tässä muuttotouhujen ohessa. Jatkan edelleen käsitöiden ja muun hauskan parissa, mutta koska tämä blogi ei oikeastaan anna toimilleni mitään lisäpontta ja asettamani aikaraja alkaa lähestyä loppuaan, olen päättänyt jättää blogin taustalle. Keskityn vastaisuudessa sometileihin ja kirjallisuusblogiin. Myös blogin Instagram -tili jatkaa olemassaoloaan.

Unisieppari 15e

Tämä on ikisuosikkini: joko musta tai valkoinen unisieppari. En tee näitä varastoon, joten jos tahtoo ilahduttaa ystävää tällaisella kauniilla ja herkällä lahjalla, kannattaa huomioida valmistamiseen menevät 1-2 päivää + postitus. Käy koristeeksi seinälle, jääkaapin oveen, ikkunaan tai vaikka parvekkeelle. Kehys pajua, läpimitta noin 14,5cm. EI LASTEN KÄSIIN!

Hinta 15e sisältää postikulut. Voi tilata sähköpostilla osoitteesta hilkka.latti@yahoo.com

Pitkävartiset sukat alk. 20e

Meinasin täysin unohtaa marjastuskauden, siispä sukkien teko jäi myöhäiseksi. Nämä pitkävartiset (100% akryyli) sukat käyvät yhtä hyvin saappaaseen kuin ’lukusukiksi’ viluvarpaisille loppukesän viileneviin iltoihin. Lämpimiä villasukkia kudon sitten syksymmällä. Teen sukkia vain tilauksesta, valmiita pareja ei ole varastossa. Yhden parin tekemiseen menee 1-2 päivää (jos ei ole jonoa).

Hinnat sisältävät postituskulut.

Lapset (koosta 30 eteenpäin) 20e

Naiset (koosta 35 eteenpäin) 30e

Miehet (koosta 39 eteenpäin) 40e

Värivaihtoehdot: musta, tummanharmaa, vaaleanharmaa, valkoinen, punainen, violetti, tai kahden em. värin sekoitus (raita) tilaajan oman toiveen mukaan

Kesäkassi 25e/kpl

Tämä kesäkassi jäänee tämän vuoden ainoaksi kesätuotteeksi. Ihanan kevyeen kierrätyspuuvillasta virkattuun kassiin mahtuvat niin pyyhkeet, uikkarit, juomapullot kuin viihdykkeetkin. Valmiita kasseja myynnissä hyvin rajoitettu erä, koska keskityn jo seuraavan tuotteen suunnitteluun, mutta tilauksesta voin tehdä lisää. Hinta 25e/kpl sisältää postikulut.

Minulla vastaavanlainen kassi on päivittäisessä käytössä.

Tilaa sähköpostilla osoitteesta hilkka.latti@yahoo.com

Eco With No Ego -sivusto muuttuu

Tämä EWNE-sivusto on nyt pyörinyt vajaan vuoden sillä periaatteella, että jatkan tästä eteenpäin jos intoa ja lukijoita riittää. Ammuin kuitenkin itseäni jalkaan, kun päätin keskittyä niin moneen kiinnostavaan asiaan. Lopulta kävi niin, ettei ollut aikaa tehdä mitään kunnolla, kaikki jäi roikkumaan ja odottamaan, että löydän oikean hetken suunnitelman toteuttamiseen. Eihän sitä aikaa voi lisää taikoa. Niin kauan, kun lapset asuvat kotona ja on käytävä töissä ja tehtävä asioita muitakin kuin vain itseään varten, on alistuttava mahdottomuuksien edessä. Ehkä sitten vuosikymmenen päästä, kuka tietää…

Kuva: Timo Laitila

Jatkan sivustoa blogina, joka käsittelee tasan niitä asioita ja suunnitelmia, joita ehdin tehdä ja toteuttaa. Päiväkirjamaista tästä ei tule, koska kirjoitan tämän lisäksi kahta muutakin blogia, enkä mitenkään ehdi kirjaamaan ylös jokaista arkista sattumusta. Ketä se edes kiinnostaa? Olen kirjallisuusblogissani joskus maininnut, että vain aniharvan ihmisen elämässä on kiehtovuutta kirjaksi asti, vaikka henkilö itse tuntisi elämäntarinansa kuinka merkittäväksi tahansa. On tärkeää tallentaa historiaa, mutta ei tehdä itsestämme historian merkkihenkenkilöitä. On tärkeää kertoa elämästä, mutta ei kuvitella, että olemme siinä ansioituneempia kuin muut.

Matkapäiväkirja: lähtöpäivän aatto

Huomenna raahaudumme lasten kanssa yli 20km:n patikointireitille, jonka esittelen paremmin jalkauduttuamme. Nyt on pakattu reput ja rinkat ja hoidettu kissalle hoitopaikka. Vaikka tarkoitus on selvitä kotiin jo lauantaina, en tahdo jättää lellikkiäni ilman kaitsijaa edes yhdeksi yöksi. Se alkaa olla jo vanha (10v.), takertuva, ja stressaantuu herkemmin kuin nuorempana.

Aamun aloitan leikkaamalla koiran kynnet, jotta sen olisi varmasti mukava kävellä. Se on myös käynyt jo yli kuukauden ajan normaalia rasittavammilla lenkeillä, ettei maastossa kulkemisen vaativuus tulisi yllätyksenä. Koska tuo ei ole enää nuori koira (lokakuussa 9v.), eikä se myöskään ole koskaan ollut mikään atleetti, voin vain toivoa sen erävaistojen heräävän luonnon tuoksussa.

Piipahdan vielä töissä ennen matkaan lähtemistä. Sitten pakataan juomat, viedään kissa hoitoon, ja lähdetään kohti metsäseikkailua!

Voihan nokkonen!

Lumi vetelee viimeisiään ja kuolleen kasvuston keskeltä pukkaa jotain houkuttelevan vihreää. Kokeilunhaluisen ekohöperön unelma-aika on käsillä. Olen päättänyt ottaa tämän kevään teemaksi luonnon superfoodit. Nokkosesta tahdon tehdä keittoa ja kuivattaa sitä talven varalle. Luin, että sitä voi myös pakastaa. Meillä on turhan pieni pakastin siihen tarkoitukseen, mutta pieninä annoksina voisin kokeilla sitäkin. Muitakin suunnitelmia on, mutta kerron niistä sitten paremmalla ajalla.

Nyt on kiidettävä töihin, mutta tässä vielä tomaattikokeiluni raakileita:

Voitokkaat tomaatit

Muuttopäivänä oli niin äksy pakkanen, että pelkäsin tomaattieni puolesta, mutta Kuljetus Alafrantti kyyti vihreät silmäteräni uuteen asuntoon kiitettävällä varovaisuudella ja nyt taimet ovatkin selättäneet vilun ja vallanneet keittiön.

Myönnettäköön, että kasvu tuntui hetkeksi pysähtyvän, mutta nyt taimet ovat selvästi palanneet normaaliin. Elpymisestä innostuneena istututin kaikki loputkin siemenet. Nyt odottelen, että kasvavat tarpeeksi isoiksi, jotta voin siirtää ne isompiin ruukkuihin. Luonnonvalon riittävyys on edelleen vähän niin ja näin, siispä käytän kasvivaloa aamun ja illan pimeinä hetkinä sekä pilvisinä päivinä, mikäli tarve vaatii.

Tämän blogin pitämisen olen joutunut jälleen kerran laittamaan odotuslistalle, koska aika on ollut kortilla. Korona passitti lapset kotikouluun, joten työ on lisääntynyt entisestään. Blogia aloittaessa kuvittelin, että nyt on tälle oikea hetki: lapset ovat jo niin isoja, eikä nykyinen työ vie yhtä paljon aikaa ja energiaa kuin edellinen. Mutta näköjään tämä olikin bloggaamiseen huonoin mahdollinen hetki. Koko ajan tulee arkeen jotain ylimääräistä, johon en ole varautunut ollenkaan.

Korona ei ole tehnyt minusta vessapaperihamstraajaa. Tällaiset epidemiat eivät järisytä mielenrauhaani millään tavalla. Luonnolla on oma tapansa hoitaa satoaan. Joskus se voi tuntua julmalta, mutta sellaistahan elämä toisinaan on. Pidän omalta osaltani huolen, etten sairastu saati tartuta sairautta muihin, mutta jos tartunta tulee, se tulee. Sitten joko kestän sen tai kuolen pois täältä häsläämästä. Ei minun elämäni niin merkittävä ole, että sen eteen kannattaisi hysteeriseksi ruveta.

Toivon kaikille terveyttä ja positiivista mieltä! Pitäkää toisitanne huolta.