Blogi on ollut hiljainen, koska aika on mennyt muuttopuuhissa. Koti vaihtuu maaliskuun alussa ja kokeneena muuttajana tiedän, että ennen varsinaista H-hetkeä on tehtävä se kaikkein suurin työ: turhasta roinasta on päästävä eroon ja loppusiivous aloitettava. Kaikki mitä suinkin voi kannattaa tyhjentää ja siivota etukäteen. Pikkuhiljaa, nurkka kerrallaan, ettei iske kiire ja stressi. Monta kaappia ammottaakin jo tyhjyyttään ja komero on täynnä valmiiksi pakattua tavaraa. Muuttofirma on päätetty ja auto ja kantoapu varattu. Ensi viikolla soitan EkoTerminaliin, että tulisivat hakemaan kamat, jotka eivät tulevaan kotiin mukaan lähde. Sitten siivoan häkkivaraston ja pakkaan lähtöä odottavat laatikot sinne.
Yleensä tässä vaiheessa alkaisi se armoton banaanilaatikoiden kärrääminen. Se on niin vakiintunut muuttoperinne, että oli aika valaisevaa ymmärtää koko Chiquita-pakkaamisen joutavuus. Koska meillä ei ole turhaa tavaraa, eikä välimatka vanhan ja uuden kodin välillä ole pitkä, saan kuskattua tavarat kätevästi säilytyslaatikoissa ja kestokasseissa, joita meillä on kotona valmiiksi. Jos kaikki eivät jo olemassa oleviin laatikoihin mahdu, käyn tyhjentämässä ne välillä, koska matkaa asuntojen välillä on vain 1,5km. Minun on ostettava lisää säilytyslaatikoita joka tapauksessa, joten muuton jälkeen pahvinkeräyspisteen tukkeeksi joutuvien Chiquita-laatikoiden sijaan saan hyötykäyttöön tulevaa säilytystilaa.
Kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä muuttaminen on hauskaa. Olen elämäni aikana asunut ympäri Suomea ja viihtynyt kaikkialla, koska kannan mukanani vain oikeasti tärkeitä asioita. Nuo tärkeät asiat muuttuvat vuosien varrella, mutta ohjenuora on aina sama: mitä enemmän turhuutta ympärilleen kerää, sitä vaikeampaa tärkeiden asioiden näkeminen on. Muuton yhteydessä on helppoa karsia ympäriltään kaikki joutava ja keskittyä niihin juttuihin, jotka saavat kodin tuntumaan asumisen arvoiselta.
Sopeutuminen on selviytymisen avain oli sitten kyse yksilöstä tai koko ihmiskunnasta. Nyt edessämme on suurin sopeutumishaaste sitten ihmislajin syntymän: meidän on maksettava velkamme maapallolle. Ehkä tätä voi kutsua ihmiskunnan muuttosiivoukseksi. Jokaisen pitäisi pysähtyä miettimään, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.
Eco With No Ego 