Joululahjavinkki 4/10: kirja ja itse tehty kirjanmerkki

Innokkaana lukijana tahdon taistella lukutaidottomuutta vastaan. Lukemista vihaava ei tule lukemaan lahjakirjaakaan, mutta jos lahjansaajan sisällä asuu pienikään lukutoukan poikanen, sitä kannattaa näin joulun alla ruokkia. Oma vinkkini kirjakauppaan astuvalle on: valitse lahja vastaanottajalle, älä itsellesi! Oma suosikkisi ei välttämättä ystävää tai perheenjäsentä kiinnosta.

Kirjanmerkki on mukava ja yksilöllinen lisä kirjalahjaan. Siitä voi tehdä niin hienon kuin haluaa. Itse tein malliksi muutaman vähän arkisemman kirjanmerkin, joista kolme menee lapsilleni ja yksi keittokirjan väliin. Hyllystäni löytyi paksusivuinen kirja, jossa oli paljon värikkäitä kuvia. Sisältö oli esiteineilleni jo liian lapsellista luettavaa, siispä otin sen askartelukäyttöön. Kun löysin mieluisan kuvan, liimasin siihen kiinni pari seuraavaa sivua jotta merkistä tulisi vahvempi, leikkasin haluamani kuvan sopivaan muotoon (muoto voi olla mikä tahansa kirjan väliin sopiva) ja annoin merkin kuivua painon alla. Jos kirjanmerkin taustapuoli ei miellytä, sinne voi liimata vaikka valkoista kartonkia.

Joululahjavinkki 3/10: itse tehty toffee

Muistan kuinka lapsena tein parhaan ystäväni kanssa toffeeta, jolla sitten herkuteltiin suut makeaksi ja välillä vatsatkin kipeäksi. Samaa ohjetta en enää löydä, mutta netti on pullollaan toffee-ohjeita. Silikonimuottia ei tarvitse, vaikka itse sellaista käytinkin. Toffee näyttää kauniilta siististi kuutioitunakin. Kuvan toffee on tehty tällä ohjeella, mutta tämä on vain yksi monista vaihtoehdoista. Keittoaika harvoin pitää paikkaansa. Tätäkin jouduin keittämään melkein tunnin ennen kuin valmistui, vaikka ohjeessa puhuttiin 20 minuutista.

Joululahjavinkki 2/10: virkatut hedelmäpussit

Jokainen käsitöiden alkeet hallitseva osaa virkata hedelmäpussin. Kun pussin täyttää vaikka joulunpunaisilla omenoilla, tulee siitä ihana ja herkullinen lahja. Kevyttä pussia voi säilyttää kauppakassissa ja käyttää hedelmäosaston pienten muovipussien sijaan. Hedelmien hintalappu liimataan sulkijanaruun, josta se on helppo kotona irrottaa. Likaantuneen pussin voi pestä ja ottaa taas uudelleen käyttöön. Sopii pikkulahjaksi ekotietoiselle!

Kissatonta ja kotimaista luonnonkosmetiikkaa

Kuva: Pixabay

Miten luonnonkosmetiikka eroaa muista kosmetiikkatuotteista ja miksi kotimaista luonnonkosmetiikkaa kannattaa suosia?

Luonnonkosmetiikan valmistusraaka-aineet ovat peräisin luonnosta, eivätkä ne sisällä synteettisiä, ihmisten laboratorioissa keinotekoisesti kehittämiä ainesosia. Periaatteessa luonnonkosmetiikkaa voi tehdä kuka tahansa, joka on valmistusmenetelmistä tarpeeksi perillä, mutta kemiaa vierastavaa ummikkoa en silti kehoittaisi nostamaan noidankattilaa tulelle.

Mikäli kaikki synteettisesti valmistetut kosmetiikkatuotteet vaihdettaisiin luonnonmukaisiin, luonnonmukainen ei enää olisi niin ekoa kuin tällä hetkellä. Pelkästään raaka-aineiden keräämisestä ja kasvatuksesta tulisi niin suuri rasite. En siis näe synteettisesti valmistettuja tuotteita ongelmana niiden synteettisyyden takia, vaan näen koko kosmetiikka-alan ongelmana sen tuottaman jätteen vuoksi. Yhdessä voidepurkissa voi olla vain muutama hyppysellinen voidetta, mutta voide on pakattu sormenpaksuiseen muovirasiaan, joka on kuin pisteenä i:n päälle työnnetty muovilla suojatun kartonkipakkauksen sisään. Turhuudesta syntyvä jätemäärä on hirveä! Itse valmistuksessa käytetyt kemikaalit eivät siis välttämättä ole kosmetiikka-alan suurin ongelma.

Kaikkein ekologisinta on suosia lähellä tuotettua luonnonkosmetiikkaa, jota ei ole tarvinnut lennättää valtamerien yli, ja vähentää reilusti kosmetiikan kulutusta. Terveihoinen ihminen ei tarvitse kissankokoista meikkipussia.

Niin, ja niistä kissoista vielä…

Mistä tunnistaa eläinkokeettomat kosmetiikkatuotteet?

Mikäli haluat varmistaa, ettei kaapistasi löytyviä kosmetiikkatuotteita ole testattu eläinkokeilla, seuraa näitä sertifikaatteja:

  • Leaping Bunny
  • PETA
  • Choose Cruelty Free
  • Vegan Society

Kaikilla eläinkokeettomilla tuotteilla ei ole merkintää, mutta merkinnän puuttuessa voi vilkaista valmistusmaata. Mikäli tuote on valmistettu EU:n alueella, se on eläinkoevapaa. EU on kieltänyt sekä valmiiden tuotteiden että kosmetiikan ainesosien testaamisen eläimillä. Muista, että luonnonmukainen kosmetiikka ei välttämättä tarkoita eläinkokeettomuutta!

Jos kotimaista luonnonkosmetiikkaa kuitenkin lennätetään ulkomaille, onko se oikeasti ekologinen vaihtoehto?

Kosmetiikka on yrittäjälle elinkeino ja jokainen elinkeinonharjoittaja tahtoo saada työstään palkkion. Kotimaan markkinat ovat auttamatta ahtaat, enkä siis lähtisi boikotoimaan isoja firmoja vain siksi, että niiden hiilijalanjälki on suurempi. Näkisin paremmaksi vaihtoehdoksi vähentää kulutusta ja keskittää ostokset kotimaisiin ja luonnonmukaisesti valmistettuihin tuotteisiin. Kaikki ylimääräinen pois, vain oikeasti omaan hyvinvointiin vaikuttavat tuotteet käyttöön. Kysy itseltäsi aina ennen tuotteen ostamista: Voinko korvata tämän jollain? Tarvitsenko tätä oikeasti?

Pro Luonnonkosmetiikka Ry:n sivuilta löytyy lisää tietoa luonnonkosmetiikasta ja kotimaisista ja maahantuoduista tuotemerkeistä.

Kananmuna-kasvispiirakka valmiista voitaikinasta

8 annosta

  • 4 voitaikinalevyä (esim. MyllynParas)
  • 4 kananmunaa + 1 voiteluun
  • puolikas pienehkö kiinankaali (kotimainen)
  • 1 iso porkkana
  • 1 iso sipuli
  • noin 1dl (esikypsytettyjä) ohrasuurimoita
  • maustamiseen musta- ja valkopippuria ja suolaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kypsennä ohrasuurimot ja keitä kananmunat. Kaulitse voitaikinalevyt ohuemmiksi. Minä kaulitsin melkein läpikuultaviksi. Päälle tulevat levyt saavat olla hiukan isompia kuin alle tulevat.

Leikkaa porkkana ohuiksi suikaleiksi, silppua sipuli, ja kypsennä niitä tilkassa öljyä, kunnes ovat pehmenneet (älä polta). Silppua kiinankaali ja lisää se porkkanoiden ja sipulin kanssa samalle pannulle. Anna pehmetä. Määrä voi näyttää alussa hurjalta, mutta kiinankaali menee kasaan kypsyessään. Siirrä pois levyltä, lisää sekaan ohrasuurimot ja MAUSTA HYVIN. Kuori kananmunat ja halkaise ne pitkittäin kahtia.

Asettele kaksi ohueksi kaulittua voitaikinalevyä uunipellille (pienemmät taikinalevyt). Laita molempien levyjen keskelle reippaasti kasvistäytettä ja täytteen päälle kananmunat. Aseta isommat taikinalevyt täytteen päälle ja taita reunat piirakan alle. Voit painella reunaa hiukan kiinni pohjalevyyn ennen taittamista, ettei sauma varmasti aukea kesken paistamisen.

Voitele kananmunalla ja paista 200 asteessa noin 20min.

Testissä: Härkis rouheseos

Tämän kotimaisen tuotteen toivoin korvaavan ruuanlaitossa soijan, jonka kasvatus verottaa sademetsiä. Soijapavun kysyntä on yksi syy Amazonin sademetsien hakkuisiin, me kasvisruoan ystävät olemme siis osasyyllisiä ympäristörikokseen. Itse olen pyrkinyt käyttämään soijaa mahdollisimman vähän tai en ollenkaan, mutta vastaavaa kotimaista tuotetta en ole löytänyt. Siksi ilahduinkin suuresti, kun löysin kaupan hyllyltä tämän Härkis rouheseoksen.

Heti ensimmäisellä käyttökerralla huomasin, ettei Härkis rouheseos ole läheskään yhtä riittoisaa kuin soijarouhe, siksi sen hinta suhteessa määrään on soijaa korkeampi. Tämän asian voin helposti antaa anteeksi, koska kyseessä on kotimaisesta härkäpavusta valmistettu tuote. Papanat eivät kuiviltaan maistu juuri miltään ja tämä on hyvä asia, koska tahdon maustaa ruokani itse. Härkis rouheseokseen ei ole lisätty suolaa, mutta ainesosissa luontaisesti esiintyvän natriumin vuoksi sitä kuitenkin löytyy 1,6g/100g.

Aloitin kokeilun tekemällä vegelasagnea niin, että korvasin soijan härkisrouheella. Tein kerralla isomman annoksen ja laitoin litran nestemäärään 2dl härkisrouhetta, koska soijarouhe olisi turvonnut noissa määrissä reilustikin. Tämä rouhe ei toiminut samalla tavalla. Se pehmeni kyllä ja turposikin, mutta vain vähän. Kiehutin tomaattikastiketta rouheineen noin 5min ennen lasagnen kokoamista. Lasagne maistui hyvältä, mutta ei tämä Härkis mitään kummoista makulisää siihen tuonut. Proteiinia toki. Protskua Härkis rouheessa on reilusti, 46g/100g

Nyt viikonloppuna tein Härkis rouheseoksesta pyöryköitä. Pussin kyljessä on valmis ohje, mutta itse tein pyörykät siitä mitä kaapista sattui löytymään. Jauhoin rouheen jauhoksi, kuullotin sipulin ja kaapista löytyneen kesäkurpitsan loput (pieniksi pilkottuna) öljyssä, lisäsin joukkoon kolme ruokalusikallista kuutioituja aurinkokuivattuja tomaatteja ja sekoitin koko sörsselin jauhettuun rouheseokseen. Lisäsin taikinaan vielä pari hyppysellistä mozzarella -juustoraastetta, yhden kananmunan, ja mausteita.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun onnistuin tekemään pannulla paistetuista pyöryköistä oikeasti pyöreitä. Taikinasta tuli tosi jämäkkää ja sitä oli helppo käsitellä. Paistopinta oli kivan rapsakka ja maku todella hyvä. Nämä maistuivat paremmilta kuin kaupan Härkispyörykät, vaikka niidenkään maussa ei mitään vikaa ole.

Kyllä tätä Härkis rouheseosta tulee ostettua uudestaan, vaikka käyttöä pitääkin vielä opetella. Jos rouhetta ei pehmennä tarpeeksi se tuntuu tosi kurjalta suussa, mutta kokeilua ei kannata jättää yhteen epäonnistumiseen. Onnistuessaan tästä saa loihdittua hyvää ruokaa. Olisin kyllä kaivannut pussin kylkeen selviä keitto-ohjeita. Pussista löytyy yksi ruokaohje ja maininta, että rouheseosta voi käyttää kypsentämättä vaikka krutonkien tapaan, mutta siinä ei kerrottu kuinka kauan sitä kuuluu kypsentää jos siitä haluaa pehmeää. Koska en erityisemmin pidä lihan mausta ja soija muistuttaa koostumukseltaan ja maultaan enemmän lihaa kuin kasvista, otan tämän Härkis rouheseoksen avosylin vastaan.

Joululahjavinkki 1/10: leivonnaiskori

Kori tuoreita leivonnaisia on lämminhenkinen lahja. Tämä lahja sopii läheiselle, jonka allergiat ja mahdolliset ruokarajoitteet ovat leipojan tiedossa. Esim. keliakiaa sairastava ei mielellään koske ruokaan, jonka gluteenittomuudesta ei voi olla täysin varma.

Tomaatti-juustokierteitä ja erilaisia pullia. Kun käyttää mielikuvitusta koristelussa ja pullien muotoilussa, leivonnaisista saa jouluisempia. Esim. minä maustoin voisilmäpullan täytteen kanelilla.

Virkattu purkinpäällinen

Purkki on puettava tyköistuvaan pukuun, lökäpöksyt valuvat makkaralle

Tämän purkinpäällisen voi virkata oikeastaan mistä tahansa langasta, mutta itse käytin Novita Nallen joulunpunaista ja paksuudeltaan koukulle nro 3.0 sopivaa virkkauslankaa (valkoinen).

  • virkkaa 4kjs ja yhdistä renkaaksi
  • 10ks ketjusilmukkarenkaaseen + piilosilmukka kerroksen 1. ks:aan
  • 1kjs, 2ks jokaiseen ed. kerroksen silmukkaan, sulje kerros piilosilmukalla
  • 1kjs, 1ks ed. kerroksen ensimmäiseen silmukkaan, 2ks toiseen, 1ks kolmanteen jne., sulje piilosilmukalla
  • 1kjs, *1ks, 1ks, 2ks kolmanteen silmukkaan* toista kerros loppuun, sulje piilosilmukalla
  • 1kjs, *1ks, 1ks, 1ks, 2ks neljänteen silmukkaan* toista kerros loppuun, sulje piilosilmukalla
  • samalla tavalla kuin edellinen kerros

Jos purkki on iso, jatka lisäysten tekemistä niin, että venytät lisäysten väliä joka kerros yhdellä silmukalla, kunnes ympyrä on tismalleen purkin pohjan kokoinen. Aseta työ välillä pöydälle. Jos näyttää siltä, että ympyrän reunat alkavat nousta kiharalle, virkkaa yksi kerros ilman lisäyksiä.

  • *3kjs, jätä 2 silmukkaa väliin, 1ks* jatka, kunnes jäljellä 4 silmukkaa, tee 1ks+1 pylväs ed. kerroksen viimeiseen ks:aan
  • *1kjs+1p+3kjs+1p+1kjs esimmäiseen kjs-ketjuun, 1ks toiseen kjs-ketjuun, 1kjs+1p+3kjs+1p+1kjs neljänteen kjs-ketjuun, 1ks seuraavaan kjs-ketjuun* jatka, kunnes jäljellä yksi kjs-ketju. Tee viimeiseen ketjuun 1kjs+1p+3kjs+1p+1kjs, sulje kerros 1 piilosilmukalla ed.kerroksen lopetuspylvääseen.

Tässä vaiheessa työn pitäisi olla kuppimainen (reunat nousseet ylös).

  • *5kjs+1ks ensimmäiseen kjs-kaareen, 5kjs+1ks seuraavaan kjs-kaareen* jatka kerros loppuun. Viimeisen ks:n jälkeen tee 2kjs+1p kerroksen ensimmäiseen kjs-kaareen
  • seuraavat kerrokset samoin kuten edellä, lopeta jokainen kerros tekemällä 2kjs+1p edellisen kerroksen lopetuspylvääseen.
  • Kun työ yltää noin 1cm:n päähän purkin suulta (=korkin kierteistä), virkkaa 3kjs+2p+2kjs, *3p+2kjs* toista kerroksen loppuun ja sulje kerros piilosilmukalla
  • virkkaa 5kjs, 4p ensimmäiseen kjs-kaareen, 2kjs, 4p seuraavaan kjs-kaareen, 2kjs. Jatka samalla tavalla kerros loppuun. Viimeiseen kjs-kaareen 3p ja piilosilmukka aloitusketjun 3. kjs:n
  • tässä vaiheessa voi vaihtaa langan jos tahtoo päällisestä kaksivärisen

Virkkaa viimeinen kerros:

  • 3kjs+4p ensimmäiseen kjs-kaareen, 3ks pylväsrykelmään, *5p kjs-kaareen, 3ks pylväsrykelmään*, jatka kerroksen loppuun, sulje piilosilmukalla aloitusketjun 3. ketjusilmukkaan.

Pujota nyöri purkin suun ympärille.

Ommeltu joulukalenteri kuusen oksille

Joka vuosi sama ärtymyksen aihe: joulukalenterit. Jos yhdelle esiteinille ja yhdelle teinille ei osta kalentereita, se herättää sisällä uinuvan pikkupojan ja kitinä on valmis, mutta mikä tahansa kalenteri ei kelpaa ja ne jotka kelpaavat, maksavat laatuunsa nähden raivostuttavan paljon. Sitten sitä krääsää saa keräillä lattioilta pitkälle seuraavan vuoden puolelle mikäli tekee sen virheen, että ostaa tavarakalenterin. Kyllä vain, ne ihanat tavarakalenterit ovat osoittautuneet vielä kauheammaksi riesaksi kuin epämääräisellä suklaajäljitelmällä täytetyt mönjäkalenterit, joissa tekee pahaa lähinnä vain niiden ällöttävä sisältö ja muovista ja revitystä kartongista syntynyt roska.

Viikonloppuna etsin mystisesti kadonneita jouluvaloja ja löysin säilytyslaatikosta lasten Marvel-supersankarileikkien jäljiltä pölyttymään jätetyn Lokin viitan. Nykyään ovat jo niin isoja, että kiiltäväpintainen vihreä kangas oli jäänyt turhaksi. Spontaanin inspiraation vallassa heitin syrjään kaiken muun – ja sitä muuta oli paljon – ja päätin kuluttaa kaiken liikenevän vapaa-aikani leikkelemällä ja ompelemalla. Tämä on aikamoinen saavutus naiselta, joka inhoaa ompelemista.

Lopputulos oli joulukuusen oksille ripustettava joulukalenteri.

Joulukuusi tuli koristeltua väliaikaisesti vain tämän havainnollistavan kuvan vuoksi.

Tein 23 pientä pussia ja yhden isomman pussin (jouluaatto) leikkaamalla kankaasta suikaleita, jotka olivat molemmista päistä hiukan kapeampia kuin keskeltä. Ompelin ensin päät kankaan oikealta puolelta, taitoin ne sitten vastakkain (pussin muotoon), ja ompelin sisäsaumat nurjalta puolelta. Tein pussin lopullisen muodon ompelukoneella, koska en käyttänyt leikatessa mittanauhaa vaan vetäisin kankaan suikaleiksi ihan mututuntumalla.

Inhoan ompelemista, koska nuppineulan pisto saa vereni kiehumaan ja irtonaisten langanpätkien määrä sappeni kuplimaan. Koskaan ei tule niin nättiä kuin mielessään kuvittelee ja ompelukoneella on aina omat oikkunsa. Saksetkin ovat liian tylsät ja yleensä kyllästyn touhuun niin nopeasti, että maltti loppuu ja paahdan Singerillä kuin Kimi Räikkönen välittämättä alle jäävistä mekaanikoista ja kikkarasta, jota sauma sen jälkeen muistuttaa.

Lopuksi kieritin pussin suulle punavalkoisen narun ja kiinnitin sen muutamalla pistolla pussin takaosaan (keskelle). Kuusessa saavat roikkua puisilla pyykkipojilla. Onpa edes vähän puuta muovikuusessa.

Jos suinkin muistan, käyn myöhemmin lisäämässä tähän samaan blogitekstiin listan yllätyksistä, joita pusseihin piilotan. Itse olen tyytyväinen. Kangas pääsi uusiokäyttöön ja tulee jatkamaan elämäänsä ompelulangan säilytypusseina vielä senkin jälkeen, kun lapset ovat omasta mielestään liian isoja avaamaan joulukalenteria, ja lapset saavat kalenterin, joka tulee sisältämään oikeasti mieluisia yllätyksiä.

Vegaaninen hernekeitto lantulla

Freeimages.com

HUOM! Hernekeiton valmistaminen on helppoa, mutta kestää kauan.

Ostin tapani mukaan Papuska luomuherneitä ajatuksena tehdä viikonlopuksi vegehernekeittoa, mutta kotona huomasin, että porkkanat ovat loppu ja sipuleitakin on jäljellä vain yksi pikkuruinen. Sen sijaan kaapista löytyi lanttu ja vähän eksyneeltä näyttävä kasvisliemikuutio (luoja ties kuinka vanha). Löysin myös kokonaisia viherpippureita. Ostin niitä taannoin lähikaupasta, koska en löytänyt valkopippureita, mutta jäivät kuitenkin käyttämättä, joten niiden maku oli mysteeri.

Ajattelin, että joko tästä sopasta tulee kulinaristinen painajainen, joka on väkipakolla nieltävä – koska ruokaa ei saa heittää hukkaan – tai sitten keksin vahingossa jotain täräyttävän hyvää. No, hyvää tuli! Lantun maku ei pistä läpi, vaikka sitä tuli laitettua sekaan ihan tuntuvasti, mutta ilmeisesti juuri lanttu pehmentää mukavasti herneen makua. Pehmeä maku eroaa perinteisestä hernekeitosta edukseen.

  • 1 pussi Papuska ruokaherneitä
  • 1 lanttu
  • 1 sipuli
  • (1 kasvisliemikuutio)
  • muutama kokonainen viherpippuri
  • suolaa
  • valkopippuria

Laita herneet runsaaseen veteen noin puoleksi vuorokaudeksi/yön yli.

Kaada turvonneet herneet kattilaan runsaaseen veteen. Pilko sipuli ja lanttu pieniksi kuutioiksi ja lisää herneiden sekaan. Laita mukaan muutama viherpippuri (minulla taisi olla 6kpl). Kun vesi kiehuu, lisää kasvisliemikuutio ja anna kiehua hiljaisella lämmöllä 4 tuntia. Kun keitto on valmista, mausta oman maun mukaan suolalla ja valkopippurilla.