Olen pitänyt lukupäiväkirjaa Kirjaviidakko -blogissani jo jonkin aikaa ja viime aikoina olen pyöritellyt päässäni mahdollisuutta yhdistää nämä kaksi blogia, jotta voisin ylläpitää molempia samassa paikassa. Tekstejä kirjallisuusblogiin on kuitenkin kertynyt jo yli sata, enkä jaksa kaikkia siirtää tänne. Ajatus kuivui kasaan.
Jäin pohtimaan, että ihmisten pitäisi löytää uudelleen tällaiset yksinkertaiset ilot, kuten lukeminen, piirtäminen, käsityöt, kirjoittaminen, vaeltaminen jne. Pitäisi oppia ajattelemaan suoraviivaisemmin, arvostamaan asioita jotka antavat paineetonta mielihyvää. Jossain vaiheessa meihin on iskostunut se kummallinen ajatus, että harrastus voi olla harrastus vain jos sen harrastamisesta pulitetaan rahaa, jos se on välineurheilua tai siihen panostetaan maksamalla seuran jäsenmaksuja tai sitä tehdään sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Kun minä olin lapsi, kirjoittaminen ja lukeminen ja käsityöt laskettiin harrastuksiksi. Nykyään niitä pidetään epäsosiaalisten ihmisten yksinäisenä ajanvietteenä. Esikoispoikani harrastaa kirjoittamista, mutta jos koulussa kysytään onko hänellä harrastuksia, vastaamme automaattisesti ”ei”, koska siellä merkitystä on vain jääkiekolla tai jalkapallolla, karatella tai judolla, jonka lapseni lopettivat yhteen kauteen. Uintiakaan ei pidetä minään ellei sitä tee uimaseuran johdolla tai ainakin aikataulutetusti ja tavoitteellisesti.
Nykyään voisimmekin vaihtaa sanan ”harrastus” ilmaisuun ”vaihtoehtoinen urasuunnitelma”. Jos yhteishaku ei tuota toivottua tulosta, aina voi ponnistella tiensä Sieviseksi Sievisen paikalle tai rapakon taakse pelaamaan ammattilaislätkää. Kaikesta on kadonnut vapaaehtoisuus ja hauskuus. Tilalle on tullut suorittaminen ja pakko.
Toivottavasti joku lukee tämän kirjoituksen ja jää miettimään omaa ajattelutapaansa. Tarvitsemmeko me oikeasti kaikkea sitä levotonta härdelliä ja aikataulutettua kaaosta kuluttamaan niitä hetkiä, jotka voisimme käyttää mieltä lepuuttaviin ja palauttaviin asioihin. Miksi emme kerrankin lähtisi lenkille ilman sykemittaria tai pulahtaisi altaaseen uimaan pari altaanmittaa ihan yksin ja kaikessa rauhassa, ottamatta aikaa. Voisimmeko maalata yhden näkymän ilman täydellisyyttä. Ei sellaisena kuin tahdot nähdä vaan sellaisena kuin annat itsellesi luvan nähdä.
Eco With No Ego 
Tuosta jutusta kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos!
Eilen kirjoitin ylös koko päivän tekemiseni tunti tunnilta, koska halusin nähdä tuhlaanko aikaani. Aina iltaisin tuntuu, että jotain jäi tekemättä tai en ehtinyt tehdä tarpeeksi. Kun tänään tarkkailin eilistä askarelistaani huomasin, että koko vapaapäivä oli täynnä monenlaista tekemistä, enkä mistään olisi voinut luopua, vaikka nykyihmisen silmin olin tuhlannut hirveästi aikaa! Tunti lukemiseen, toinen kirjoittamiseen, käsitöihin, lasten leffahetkeen…. kauheasti aikaa, jonka olisin voinut laittaa tuottamaan! Siitä ajatus blogien yhdistämisestäkin lähti: ajan säästämisestä.
Vähän aikaa pohdittuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei aikaa voi säästää, sitä voi ainoastaan käyttää, ja minähän olen käyttänyt sitä – ja nauttinut joka hetkestä.
TykkääTykkää